2004 oli yhdistyksen 40vuotis
juhlavuosi
Perustava pöytäkirja - Neljäs vuosikymmen - Huomioimiset ja merkit - Sukeltaen - 1964-1994
| Puheenjohtajan tervehdys Suomen Meripelastusseura Lahden Järvipelastajat ry on toiminut neljä vuosikymmenta Vesijärvellä ja eteläisellä Päijänteellä. Alusten kipparit miehistöineen ovat toimineet pyyteettömästi etsintä-, pelastus- ja avustustehtävissä, joiden määrä. on varsin suuri. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen kanssa tehtiin valtakunnassa ensimmäinen yhteistoimintasopimus 23.3.2004. Haluan kiittää yhdistyksen aikaisempia puheenjohtajia ansiokkaasta työstä sekä aktiivisia jäseniä. Olette pyyteettömästi uhranneet omaa aikaanne tähän vapaaehtoiseen järvipelastustoimintaan ihmisten auttamiseksi jo neljän vuosikymmenen ajan Jorma Lindqvist |
Puheenjohtajan tervehdys - Neljäs vuosikymmen - Huomioimiset ja merkit - Sukeltaen - 1964-1994
| Pöytäkirja on tehty Lahden Meripelastusyhdistyksen
perustavassa kokouksessa Lahdessa Hotelli Salpauksen
Sinisessä salissa perjantaina 24 päivänä huhtikuuta
1964 klo 19.00. 1§ Kokouksen avasi insinööri Antti Blåfield ja lausui osanottajat tervetulleiksi. Hänet valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja hän kutsui sihteeriksi Lahden Navigaatioseuran sihteerin Ilmari Hiltolan. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin poliisimestari Lauri Savonen ja merikapteeni Ahti Klemettilä. 2§ Avauksen jälkeen esitti Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtaja merikapteeni Paul Lammi katsauksen Suomen Meripelastusseuran toimintaan ja päämääriin. Lisäksi hän kertoi äskettäin suunnitellusta valtakunnallisesta pelastuspalvelun uudelleenorganisoinnista. 3§ Puheenjohtaja kiitti esitelmänpitäjää ja seuranneessa vapaassa keskustelussa kannattivat seuran perustamista lämpimästi mm. joht. Enbom ja tri Lankinen. 4§ Puheenjohtaja ehdotti perustettavaksi toimikunta hoitamaan seuran perustamiseen liittyviä asioita ja johtamaan seuran toimintaa seuraavana vuonna helmikuussa pidettävään vuosikokoukseen asti - Toimikuntaan tulivat valituiksi seuraavat jäsenet: Merikapteeni Ahti Klemettilä kokoonkutsujana Tohtori Sakari Lankinen Myyjä Jonne Patrikainen Ins. Tauno Eskola Palopäällikkö Reino Olanterä Merikapteeni Allan Hilamo Ins. Antti Blåfield Poliisilaitoksen sihteeri Mauno Luukkainen Tarkastaja Ilmari Hutola Tohtori Arnold Uotila Johtaja Jarkko Frisk 5§ Puheenjohtaja totesi Lahden Meripelastusyhdistyksen tultua perustetuksi ja kiitti kaikkia osanottajia harrastuksesta. 6§ Varsinaista kokousta seurasi kolme Suomen Meripelastusseuran kokoukseen toimittaman meriaiheisen filmin esittämistilaisuus. Ilmari Hutola, sihteeri Pöytäkirjan olemme todenneet oikein pidetyksi Lauri Savonen Ahti Klemettilä (kopioitu aidosta pöytäkirjasta) |
Puheenjohtajan tervehdys - Perustava pöytäkirja - Huomioimiset ja merkit - Sukeltaen - 1964-1994
| Neljäs vuosikymmen järvipelastustoimintaa
Lahdessa Neljäs vuosikymmen alkoi merkittävällä sukupolvenvaihdoksella järvipelastustyössä. Uusi puheenjohtaja Leo Barman astui remmiin vuonna 1994. Hänelle tehtävä oli uusi ja merkitsi suurta haastetta. Kolme edellistä vuosikymmentä oli rakennettu järvipelastustoimintaa Lahteen. Toiminta oli laajennettu käsittämään koko Etelä-Päijänne, Sysmää ja Padasjokea myöten perustetuin alaosastoin, ja yhdistys oli varustettu tarvittavalla tehtäväkalustolla. Haasteena oli luoda yhtenäinen uusi organisaatio, joka vastaa ajan vaatimuksia niin hallinnollisesti kuin toiminnallisestikin sekä hankkia uusi kalusto ikääntyneen tilalle. Yhdistyksen tuli toiminta-ajatuksen mukaan suorittaa välitöntä vesillä tapahtuvaa pelastustoimintaa eteläisellä Päijänteellä ja Vesijärvellä sekä tekemällä yhdistystä tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa saada veneilyä harrastavat mukaan toimintaan, tukemaan sitä. Samalla yhdistyksen tuli olla aktiivisesti mukana Suomen Meripelastusseuran toiminnassa valtakunnallisestikin. 1990-luvun puolivälissä korostui SMPS:n toiminnassa voimakkaasti tulosvastuuajatuksen kehittäminen joka osaltaan tapahtui jäsenyhdistysten toiminnan kautta. Lahden Järvipelastusyhdistyksen toiminnasta muodostui kaksiosainen: hallinnollinen ja operatiivinen. Hallinnosta vastaa puheenjohtaja apunaan sihteeri ja taloudenhoitaja. Operatiivisesta toiminnasta vastaa varapuheenjohtaja apunaan pääkipparit, kaluston huollosta vastaava ja koulutusvastaava. Hallituksen jäsenille vastuusektorit on määritelty tehtäväjaon mukaan. Kukin tekee tehtävistään suunnitelman, esittää ne hallituksessa hyväksyttäviksi ja vastaa niiden toteuttamisesta. Suurin muutos oli kippareiden vastuun lisääntyminen ja miehistöjen koulutuksen toteuttaminen niin, että yhdistyksen sopimuksien mukainen tehtävä tulee hoidetuksi. Yhdistyksen talous oli saatava tasapainoon niin, että avustukset kattaisivat alusten huolto- ja käyttökulut. Aloitettiin neuvottelut Lahden kaupungin ja viiden ympäristökunnan johdon kanssa vuotuisista avustuksista järvipelastustoiminnan tukemiseen. Avustusosuuden laskeminen kunkin kunnan osuudeksi oli melkoinen tehtävä ja sen saaminen päättäjien hyväksyttäväksi vaati puheenjohtajalta neuvottelutaitoa. Uuden aluksen hankinta nousi esille, kun kolmekymmentä vuotta vanha Pv KUUTTI alkoi olla liian hidas siihen tehtäväkenttään, joka oli sen vastuualueena. Yhdistys kääntyi SMPS:n puoleen uuden aluksen hankkimiseksi. Uusi alus luvattiin aikaisintaan 2000-luvulla. Yhdistystä kuitenkin odotti miellyttävä yllätys, kun SMPS:n hallituksessa vaikutti lahtelainen valtioneuvos Teemu Hiltunen. Siirtyessään sivuun terveydellisistä syistä asetti Hiltunen SMPS:lle ehdon, että ennen kuin hän jää pois, on Lahteen saatava uusi meripelastusalus. Alkoi melkoinen neuvottelujen kierros uuden aluksen rahoitukseksi omavastuuosuuden ollessa yli 200 000 markkaa. Uuden aluksen hinta-arvio oli n.1 300 000 markkaa. Mistä rahat? Avuksi tuli Raha-automaattiyhdistys, joka antoi Lahteen tulevan aluksen rahoitukseen korvamerkittynä 1 139 000 markkaa. Rahoitus alkoi olla valmis. Yhdistyksessä alkoivat myös uuden veneen suunnittelu ja neuvottelut siitä, millä ehdoilla alus luovutetaan. SMPS asetti selvän ehdon aluksen omistussuhteesta ja siitä, millä ehdolla yhdistys osallistuu aluksen rahoitukseen. Yhdistyshän on omistanut Pv Kuutin, mikä on ollut harvinaista SMPS:n aluskannassa. Neuvotteluissa vaihdettiin SMPS:lle osarahoituksena Pv Kuutti, joka meni Nilakan Järvipelastusyhdistykselle Pielavedelle. Aikoinaan oli säästynyt omaa rahaa pankkiin, ja nyt Kuutin arvon myötä alkoi rahoitusosuuskin tulla selväksi. Lahden kaupunki avusti myös uuden aluksen hankintaa 120 000 markalla. Sitten vain uutta alusta suunnittelemaan - vaihtoehtoja oli useita. Samaan aikaan tuli eteen yhdistyksen sääntöjen muuttaminen, kun SMPS edellytti, että sen jäsenyhdistykset muuttavat nimensä. Niin myös Lahden Järvipelastusyhdistys joutui muuttamaan nimensä. Uusi nimi on SUOMEN MERIPELASTUSSEURA - LAHDEN JÄRVIPELASTAJAT ry. Samoin uuden aluksen suunnitteluvaiheessa yhdistys luovutti Pv Kuutin 5.10.1996 uudelle omistajalleen ja sijoituspaikaksi tuli Nilakan satama Päijänteen alkulähteillä. SMPS ilmoitti yhdistyksen edustajille, että se on tilannut uuden alumiinirakenteisen aluksen tyyppimerkiltään MPA-962. Aluksen kokonaishinta oli kauppasopimuksen mukaan 1 345 000 markkaa ja rakentajana ALUTECH Teijon telakka. Aluksen sijoituspaikkana on 15 vuoden ajan Lahti. Yhdistyksen oli asetettava rakennusvalvoja, joka piti yhteyttä rakennuttajan ja rakentajan välillä. Työn valvojana toimi laivuri Matti Vesanen. Yhdistyksen hallitus esitti SMPS:lle, että uuden aluksen nimeksi tulisi TEEMU HILTUNEN. Hallitus oli kysynyt nimiasiaan luvan valtioneuvokselta itseltään. Samalla hallitus päätti kutsua valtioneuvos Teemu Hiltusen yhdistyksen kunniajäseneksi. Toukokuun 21.päivä 1997 luovutti telakka aluksen MPA-962 SMPS:lle. Ensiesiintymisensä alus suoritti lahtelaisella miehistöllä SMPS:n 100-vuotisjuhlaparaatissa Helsingissä. Alus kastettiin Lahden satamassa 1.6.1997 ja kummina toimi valtioneuvos Teemu Hiltunen, joka paljasti aluksen nimen TEEMU HILTUNEN Aluksen kutsunimeksi tuli "TEEMU", ja purjehduskausi alkoi ensimmäisenä kesänä 23.5. kestäen 29.11. saakka, jolloin alus telakoitiin. Tänä aikana Teemua esiteltiin yhteistyökumppaneille ja vierailijoille. Merkittävin vierailu oli, kun pääministeri Paavo Lipponen oli tutustumassa järvipelastus-alukseen. Hänen mielenkiintonsa pelastustoimintaa kohtaan viritti myös keskustelun Meripelastuksen taloudesta. Tässä yhteydessä aluksen kipparina ollut varapuheenjohtaja Pertti Unelius ja yhdistyksen puheenjohtaja Leo Barman ottivat esille suuret kulut polttoaineen verotuksessa. Keskustelu johti siihen, että pääministeri lupasi tarkistaa asian, ja niin 1998 SPMS:n kaikki alukset saivat verovapauden polttoaineista. Samanaikaisesti, vuonna 1997, pelastustehtäviä hoitivat Nokkala III ja Kuutinkari, joilla oli 30 hälytystä, joissa autettiin 85 henkeä, täystuholta pelastettiin 4 alusta. Vuoden 1998 vuosi-kokouksessa laadittiin vuosilta 1992 -1997 tulosvastuullinen tilasto: tapahtumia oli 384, joista alustunteja tuli 750 ja miehistöjen työtunteja 2796 Avustettu 775 henkilöä ja 274 alusta. Henkilöpelastuksia l3ja aluksia pelastettiin 18. Kesä 1998 oli vilkasta yhteistyötä veneilyseurojen ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä sekä pelastusnäytöksissä. Hallinnollisesti oli myös vaikeita vastattavia: mm. Lahden kaupungille piti antaa selvitys siitä, kuinka sen antamat varat on käytetty. Puheenjohtaja kiteytti vastaukset siten, että avustukset Lahden kaupungilta käytetään viranomaisia korvaavaan pelastustoimintaan. Avustukset käytetään toiminnasta syntyneisiin polttoainekuluihin eikä yhdistystoimintaan. Vastaus riitti Lahden kaupungille. Myös ympäristökunnat hyväksyivät yhdistyksen toiminnan. Vierailijoitakin tutustui Päijänteen alueen pelastustoimintaan. Muun muassa ministeri Jouko Skinnari ja valtiosihteeri Raimo Sailas totesivat omakohtaisesti meripelastuksen tärkeyden ja kuntien yhteistyön vapaaehtoisen toiminnan kautta Yhdistyksen operatiivisella puolella harmia tuottivat useat alusten konerikot, ja niiden korjaustyöt venyivät aikataulultaan pitkiksi aiheuttaen paineita sopimusehtojen noudattamisessa. Puheenjohtajan neuvotteluiden ja tiukkojen pääseurakirjeiden avulla päästiin kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen eikä avustuksiin puututtu. Tämä johti siihen, että SMPS vakuutti alukset vahinkojen varalta kustannusten tasaamiseksi. Koulutustoiminta sai myös uusia kurssimuotoisia osia, kun Padasjoen lukio aloitti valinnaisena oppijaksona vesipelastuksen. Kurssin opettajana oli Nokkalan kippari Hannu Hartman. Yhdistys teki kirjallisen sopimuksen koulutuksesta 2 800 mk / kurssi ja polttoainekulut. Tämänmuotoinen koulutus on uranuurtavaa suomessa. Alusten omien miehistöjen koulutukseen kiinnitettiin huomioita erilaisilla kursseilla: oli tutkakoulutusta, meriVHF-radiokoulutusta, ensiapukoulutusta ja vuokraveneen kuljettajakirja -koulutusta toimintavalmiuden säilyttämiseksi. Miehistöjen taidon osoitukseksi nimettiin Nokkala III:n kippari Paavo Linna vuoden 2000 valtakunnalliseksi meripelastajaksi hienosta pelastussuorituksesta Rapalan karikkoisilla vesillä. Hallinnollisella puolella tapahtui vahdinvaihto varapuheenjohtajan siirtyessä vastaamaan yhdistyksen tukikohdista Komo, Kalkkinen ja Reimala. Varapuheenjohtajan tehtävät vastaanotti Pekka Toukola. Samanaikaisesti yhdistyksen tärkeän tukijan Lahden Pelastusrenkaan toiminta alkoi hiipua ja päättyi 2002 puheenjohtajan siirryttyä opiskelemaan, eikä hänelle löytynyt seuraajaa. Kiitos hyvästä ja pitkäaikaisesta yhteistyöstä! Vuonna 2002 tapahtui yhdistyksen johdossa uudelleenjärjestely, kun kahdeksan vuotta puheenjohtajana ollut Leo Barman joutui jääväämään itsensä rahoituspäätösten uudelleen organisoituessa. Hän siirtyi SMPS:n valtuustoon ja myöhemmin hallitukseen. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jorma Lindqvist ja varapuheenjohtajaksi Pertti Unelius. Toiminta ja sen periaatteet eivät muuttuneet, koska yhdistys oli hyvässä kunnossa jatkamaan toimintaa. Yhdistyksestä ovat myös pääseuran hallinnossa vaikuttaneet Teemu Hiltunen, Raimo Erkkilä, Lauri Pastila, Leo Barman ja Jorma Lindqvist |
Puheenjohtajan tervehdys - Perustava pöytäkirja - Neljäs vuosikymmen - Sukeltaen - 1964-1994
Jäsenten huomioimiset ja merkit:
Vuoden 2000 SMPS Vuoden Meripelastaja:
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Puheenjohtajan tervehdys - Perustava pöytäkirja - Neljäs vuosikymmen - Huomioimiset ja merkit - 1964-1994
| Sukeltaen
järvipelastustoiminnassa - Pingviinit Toinen vuosikymmen oli järvipelastustoiminnan tunnetuksi tekemistä. Nuoren yhdistyksen toiminnassa oli alusta alkaen sammakkomiesosasto "JASKAN" eli Pentti Puhakan johdolla. Toiminnan laajentuminen ja tunnetuksi tuleminen toi mukaan kavereita, joita piti alkaa kouluttaa sukeltamiseen. Ensimmäiselle kurssille vuonna 1968 Lahden uimahalliin tuli Sakari Halme oppimaan sammakkomieheksi. Kurssin aikana käytiin opettelemassa myös järvisukeltamista. Kajaanselällä oli 30 metrin Syvyyssukellustesti kurssin päätteeksi. Ensimmäiseltä kurssilta jäi mukaan kymmenkunta kurssilaista, joista osa oli naisia. Toiminta vaati varoja. Perustimme urheilusukeltajaseuran jonka nimeksi tuli Pingviinit ry. Tämä tehtiin, että pääsisimme SVUL;n alaiseksi seuraksi ja avustusrahoihin oikeutetuksi. Olimme Lahden Järvipelastuksen alaosasto, mutta emme rasittaneet seuran taloutta. Muodostimme Pv Kuutille oman miehistön, jota Olavi Spiring opetti ajamaan ja navigoimaan sumuiselta Vesijärveltä kotiin. Pelastussukeltajina saimme palolaitokselta ilmaa pulloihin, mutta järjestely loppui käytännön kommervenkkeihin Palopäällikkö Olanterä oli kuitenkin työmme tukija ja hankki palolaitokselle ns. varakompressorin. Saimme sen lainaksi, ja taisi laina-aika olla lähes kolmekymmentä vuotta. Kuutin normaaleissa miehityksissäkin oli usein sukeltajia mukana kaiken pahimman varalta. Käytiin pelastusnäytöksissä mm. Vääksyn Kanavalla kesäjuhlissa. Sieltä muistuu mieleen eräs kommellus. Olimme järjestäneet pari sukeltajaa soutuveneellä juhlia ihailemaan ja perikansalliseen tapaan veneessä ryypättiin, kunnes vene kaatui ja äijät suistuivat veteen. Toinen sukelsi pohjaan pullon ja maskin kera ja toinen räpiköi veneen päälle huutamaan apua. Kun paikalla kerran oli meripelastajia, niin töihin. Eräs ohi ajava veneilijä alkoi johtamaan pelastustoimia ja sai aikaan melkoisen hässäkän. Kun yritimme ohjata hänet Sivuun niin äijäpaha suuttui ja meinasi alkaa airolla huitelemaan. Rannalla oli hymyssä suin uuden ohjelmanumeron katselijoita. No, löytyihän se toinenkin soutaja pohjasta ja hänet elvytettiin, jotta näytös sai kunniallisen lopun. Hankimme myös omaan käyttöön tukialuksen, "Bossen", joka oli vanha kalastusvene ja vuoti riivatusti. Se upposi Harvasaaren rantaan, ja Kuutti oli Enonsaaressa Rauten ajossa eikä kuullut LA-kutsua. Ei auttanut kuin soutaa hälyttämään Kuutti hommiin. Seuraavaksi hankimme alumiinisen Busterin 20 hv:n koneella varustettuna, Näin pääsimme siirtymään tarvittaessa eri vesistöihinkin hälytysten sattuessa. Pingviinit tunnettiin erilaisista näyttävistä tempauksista, joita ideoi Puhakan Pena. Harrastettiin ja opeteltiin meriarkeologiaa, mm. kansallismuseon kursseilla tuntemaan arkeologian saännöt ja lait. Silloinhan sammakkomiehiä rannikolla sanottiin "hylynryöstäjiksi". Etsimme sodanaikaisia veteen pudonneita lentokoneita sota-arkiston pudotustiedoista. Suurin kone, jonka paikansimme, oli Verlan tehdasalueen vesistössä venäläinen pommikone moottoreineen täysin ampumavalmiiden konekiväärien kera. Järjestimme yleisönäytöksiä upottamalla auton "Tallinpassiin" ajamalla ja näyttämällä, kuinka siitä pelastutaan. Kansaa oli rannat mustanaan. Rakensimme yhden miehen sukellusveneen, joka sai melkoista huomiota lehdistössä. "Oliko tämä YYA-sopimusta vastaan?", kiljuivat jotkut lehdet. Kun kiersimme ympäri maata erilaisissa meripelastusnäytöksissä, oli niissä paljon yleisöä. Meillä oli oma huvipuisto Kalkkisten koskessa. Isot pojat laskemassa vesiliukumäkeä sukeltaen koskea alas ja taas pian takaisin. Oli upeat maisemat ja joskus isoja kalojakin seurana. Monta kertaa mukaan tuli kauempaakin sukeltajia meidän "Huvipuiston" vesiliukumäkeen, ja kaikilla oli hauskaa. "Pojat ovat poikia isonakin", sanoivat kateelliset rannalta katselijat. Viimeisin harrastuksemme on sukelluskalastuskilpailut. Myös niissä Lahden Pingviinit ovat olleet harrastajien A-luokkaa. Kuitenkin meillä päällimmäisenä on toiminnassa meripelastustoiminta ja hädässä olevien auttaminen. Yhteistyömme viranomaisten kanssa on ollut saumatonta. Sakari Halme Pingviini |
Puheenjohtajan tervehdys - Perustava pöytäkirja - Neljäs vuosikymmen - Huomioimiset ja merkit - Sukeltaen
| LAHDEN JÄRVIPELASTUSYHDISTYS RY:N
HISTORIIKKIA AJALTA 1964-1994 Yhdistyksen perustaminen on saanut alkusysäyksensä Suomen Meripelastusseuran kehoituksesta 24.3.1964 Lahden Navigaatioseuralle, että Lahteen tulisi perustaa Meripelastusyhdistys. Tässä mielessä Lahden navigaatioseuran kommodori Antti Blåfield ja sihteeri Ilmari Hiitola lähettivät 17.4.1964 seuraavan kirjeen. "Yhdistyksen perustava kokous pidetään perjantaina, huhtikuun 24 päivänä 1964 Hotelli Salpauksen Sinisessä salissa klo 19.00. Tilaisuudessa esitelmöi Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtaja, merikapteeni Paul Lammi Meripelastusseuran ja sen jäsenyhdistysten toiminnasta. Toivomme taholtanne myönteistä suhtautumista asiaan sekä edustusta perustavaan kokoukseen, jotta Lahteenkin saataisiin toimintavalmis ja kelvollinen meripelastusseura." Kirje lähetettiin seuraaville: Lahden Meripelastusyhdistys (perustava kokous), Liikkuva poliisi, Lahden kaupunginhallitus, Lahden poliisimestari, Lahden pursiseura, Rauma-Repola Lahden tehtaat, Fennia Feneri, Pallas, Vesijärven asemapäällikkö (satamakapteeni), Vesijärven Välitysliike, Oy Työväentalo, Lahden Rautateollisuus Oy, Lahden Polttimo Oy, Lahden Lasitehdas, Päijänteen Kantosiipi Oy, Mallasjuoma, Enso-Gutzeit, Upo Oy, Askon tehtaat, Lahden Hiihtoseura, Lahden Ilmailukerho, Lahden keskinäinen puhelinyhdistys, Lahden Vientikerma, Lahden Navigaatioseuran jäsenet, Oululainen Oy, Lahden Nelo Oy, Lahden Konttorikone Oy, Rakennusmuovi OY, Toivo Rasilainen, Iskun tehtaat, Sähkö-Vikström, Lahden Sähkö ja kone, Joutjärvi Oy, Vääksyn saha, Vääksyn kanavakonttori, Lahden Seudun Invaliidit, salpausselän partiopoikapiiri, Lahden alueins. Eerikki Lahtinen, Konetalo, Esko Järvinen, Jalonen Oy, Teräs Oy, Alsta Oy, Starckjohan & Co Oy, lehdet, vakuutusyhtiöt, palopäälikkö, matkailuasianmies, meripartiojärjestöt. Perustava kokous pidettiin 24.4.1964, jossa päätettiin perustaa Lahden Meripelastusyhdistys ja tätä varten valittiin toimikunta valmistelemaan yhdistyksen sääntöjä ja organisaatioita sekä pelastusaluksen hankinnasta. Toimikuntaan valittiin seuraavat henkilöt: insinööri Antti Blåfield, insinööri Tauno Eskola, johtaja Jarkko Frisk, Tarkastaja Ilmari Hiitola, merikapteeni Allan Hilamo, merikapteeni Ahti Klemettilä, tri Sakari Lankinen, sihteeri Mauno Luukkainen, palopäällikkö Reino Olanterä, myyjä Jonne Patrikainen ja tri Arnold Uotila. Toimikunnan puheenjohtajana toimi Antti Blåfield ja sihteerinä Juhani Husu ja Allan Hilamo, jotka sitten jatkoivat tehtäviään yhdistyksen toimihenkilöinä vuoteen 1965 saakka. Yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 11.1.1966, jolloin nimeen liitettiin "ry" ja rekisterinumero oli 91361. Yhdistyksen ensimmäinen johtokunta oli kokonaisuudessaan seuraava:
Johtokunnalla oli nyt edessään varsin mittava joukko erilaisia tehtäviä, kuten jäsenistön hankkiminen, etsintälaivueen kokoaminen, varojen hankkiminen sekä pelastusaluksen suunnittelu ja eri viranomaisten kanssa neuvottelut toimintamuodosta. 24.11.1965 oli johtokunta saanut pelastusalusta koskevat suunnitelmansa, rahoituksensa ja venetyypin selvitetyksi, joka oli suuri ja paljon työtä vaatinut tehtävä. Johtokunta päättyi monien vaihtoehtojen jälkeen täysin uuteen veneeseen, mikä oli harvinaista vastaperustetulle yhdistykselle, jonka rahavarat olivat uuden aluksen hankintaa ajatellen olemattomat. Johtokunta päätti tilata Turun veneveistämöltä lasikuituvahvisteisen polyesterimuovista valmistetun ns. luotsilaitoksen käyttämän "viittaveneen", joka muunneltiin pelastuskäyttöön sopivaksi. Veneen pituus oli 10,25 m ja leveys 3,13 m, varustettuna Ford 67 hv diesel moottorilla. Veneen kustannusarvio oli 33 000 mk, joka oli varsin suuri summa, josta johtokunta kuitenkin selviytyi uutteralla ja määrätietoisella työllä. Tässä yhteydessä on syytä esiintuoda ne tosiseikat, joilla veneen rahoitus oli mahdollinen. Kannustavana tekijänä oli se, että Lahden kaupunki ja Suomen Meripelastusseura rahoittivat kumpikin yhden kolmasosan ja näin ollen johtokunnan harteille jäi 1/3. Suomen Meripelastusseuran hallitus teki kokouksessaan 4.12.1965 asiasta seuraavan päätöksen: "Päätettiin hyväksyä 1/3 eli noin 10 000 markkaa lasikuituisen pelastusveneen hankintaan Lahteen. Lahden kaupunki on luvannut avustaa hanketta 11 000 markalla sillä ehdolla, että alus on Lahden Meripelastusyhdistyksen omaisuutta. Vaikka ehto onkin vastoin Seuran periaatetta, ja ensimmäinen laatuaan, päätettiin siihen suostua edellyttäen, että venettä käytetään Lahden ja sen lähivesillä Seuran tunnuksin pääasiallisesti meripelastustarkoitukseen." Yhdistyksen osuudeksi jäävä summa oli koottava vapaaehtoisin voimin. Johtokunta heitti kaikki verkot veteen sekä kokosi naiset yhteen, joista tuli tietenkin Pelastusrenkaan naiset. Naisten työpanos oli varsin merkittävä, Jäsenistön - joka oli lukumäärältään vielä varsin vähäinen - osuus ei kaikista yrityksistä huolimatta ollut merkityksellinen. Tässä yhteydessä on syytä lausua erityiset kiitokset Lahden kaupungille, Suomen Meripelastusseuralle, Pelastusrenkaan naisille, liikelaitoksille, pankeille, vakuutusyhtiöille sekä mittaamaton määrä johtokunnalle, sillä ilman toimintakelpoista venettä ei koko yhdistyksellä olisi mitään merkitystä. Seuraavassa pieni ote siitä mitä johtokunta mm. velvoitettiin hankkimaan: varapotkuri ja -mutteri, ruokailu- ja juoma-astiat, väliovet, saranat ja lukot, pehmustetut tyynyt istuimiin, turkkilevyt ja penkit, ruuvit ja naulat, heloitustarvikkeet, moottorisuojus, polttoaineputkisto, täyttöputki ja aukko, kulkuvalot, valaistus, valonheitin, akut, muuntaja, tuulilasinpyyhkijät, kellumatilojen täytteet, ankkurit, vaijerit, köydet, lepuuttajat, merikulku- ja paikanmääritysinstrumentit, kaikuluotain, pelastusliivit, -lautta ja renkaat, sukelluskalusto, palo- sammutuskalusto ym. Pumput, jolla varusteineen, pelastus- ja ensiapukalusto. Edellä kerrotun lisäksi oli mietittävä nimi lapselle, joka saapui Lahteen rautateitse 2.4.1966. Nimestä järjestettiin kilpailu, jonka voitti Lempi Kaukuainen Uudestakylästä, nimellä "Kuutti". Palkintona oli edestakainen matka Jyväskylään Tehillä sekä yöpyminen Jyväskylässä. Tästä alkoi varsinainen Pv Kuuttin toiminta Lahdessa. Kulunut kolme vuosikymmentä on ollut yhdistyksellä vilkasta ja työntäyteistä aikaa, jatkuvaa pelastustoimintaa on ylläpidetty sekä koulutettu uusia miehistöjä. Alus on kerran peruskorjattu samoin tärkein, alusta kuljettava moottori on peruskorjattu kerran täydellisesti sekä jälkeenpäin vaihdettu uuteen ja kaikki vapaaehtoisin talkoovoimin. Alus on tällä hetkellä varustettu mm. tutkalla, kaikuluotaimella, sähköisellä kompassilla ja WHF- ja La-radiopuhelimella. Tänään alus on erittäin hyväkuntoinen. Myös merikokemusta alus ja miehistö ovat hankkineet purjehtimalla Loviisasta Maarianhaminaan melkoisessa merenkäynnissä kesällä 1973. Keväällä 1982 alettiin etsiskellä yhdistykselle tukikohtaa. Hollolan kunnalta saatiin vuokratuksi Mustamaalta Vesijärveltä maa-alue, johon 1983-1984 talkoovoimin rakennettiin radiopäivystystukikohta. Nimikilpailun perusteella tukikohta sai nimen "Radiopäivystystukikohta Komo". Pelastusalus Kuutin hitaudenvuoksi alettiin tutkia nopean apuveneen hankkimista. Vuonna 1987 Suomen Meripelastusseura hankki yhdistyksellemme AVON SR 5M, 5,4 m pitkän kovapohjaisen kellukeveneen. Lahden yhdistys hankki onnistuneen keräyskampanjan tuotolla veneeseen 2 kpl 40 hv:n perämoottoria sekä tarvittavat varusteet. Rouva Pastila asiaan kuuluvien onnentoivotuksien ja Kuohuviinipullon särkemisineen paljasti veneen nimeksi "Kuutinkari". Pv Kuutinkarin sijoituspaikaksi tuli Lahden Moottoriranta ja viikonloppupäivystyspaikaksi Komo, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Vesijärven rannalla. Suomen Meripelastusseura päätti myydä Inarijärvellä pelastustehtävissä olleen pelastusalus Riikan. Saimme neuvoteltua aluksen siirron eteläiselle Päijänteelle, Padasjoella ja Sysmässä toimivien alaosastojen käyttöön. Aluksen luovutti keväällä 1989 Suomen Meripelastusseuran silloinen toiminnanjohtaja Paavo Wihuri, Padasjoen laivalaiturilla aurinkoisen sään saattelemana. Pv Kuutin hitaus vaivasi edelleen pelastustoimintaa ja aloimme tiedustella nopeamman veneen hankkimista. Espoon yhdistykseltä oli vapautumassa Pv Nokkala III heidän hankkiessa suurempaa alusta. Suomen Meripelastusseuran hallituksen jäsenenä valtionsihteeri Teemu Hiltunen pisti tuulemaan aluksen siirtämiseksi Lahteen. Käynnistimme neuvottelut siirrosta. Yhdistyksemme hallituksen tehtyä päätöksen, että Kuutin tilalle ei Nokkala III:sta oteta, puheenjohtaja käynnisti neuvottelut Padasjoen ja Sysmän kuntien kesken aluksen käyttökulujen korvaamisesta. Päästyämme kuntien kanssa sopimukseen teimme aluksen hallintasopimuksen pääseuran kanssa ja Pv Nokkala III siirtyi päijänteelle marraskuussa 1991. Pv Riikka vietiin suolaisille vesille Tallinnaan, jatkamaan pelastustehtäviä Suomenlahdella. Kesällä 1993 kutsuimme ystävyysvieraita Eestin Vetelpäästeühing:sta. 4-henkisen viikonloppututustumisen päätteeksi he toivottivat yhdistyksemme edustajat heille vastavierailulle, todeten että heidän kalustonsa on vielä huomattomasti vaatimattomampaa. Pelastustoimintaan liittyi läheisesti myös sukeltaminen. 1966 perustettiin sukelluskerho Pingvin. Sammakkomiesporukka on sittemmin perustanut oman rekisteröidyn yhdistyksen Lahden Pingviinit Ry, sekä ottanut naisia mukaan aktiiviseen joukkoonsa. Teemme edelleen hyvin paljon yhteistoimintaa keskenämme. Viranomaisten kanssa olemme pyrkineet pitäneet kiinteää kanssa käymistä. Toistaiseksi sisävesillä poliisi vastaa etsinnöistä ja paloviranomainen materiaalin pelastamisesta. Poliisi- ja paloviranomaisille olemme järjestäneet keväällä veneilykauden alkaessa yhteisen saunomis- ja makkaransyönti-illan, jossa on tutustuttu toisiimme ja mietitty toiminnan menneisyyttä sekä parempaa tulevaisuutta. Pääseuramme, Suomen Meripelastusseuran kanssa on ollut koko toimintakauden ajan hyvin kiinteät suhteet. Toiminnan jatkuvuus sekä kehittäminen vaativatkin jatkuvaa kanssa käymistä. Yhdistyksemme puheenjohtajat ja sihteerit: Kunniapuheenjohtajaksi on valittu, jo edesmennyt Antti Blåfield 8.3.1974
Tätä 30-vuotistaival on vaatinut suunnattoman määrän vapaaehtoistyötä ja melkoisen summan rahaa, jota olemme hankkineet mitä mielikuvituksellisimmin keinon. Lämpimät kiitokset kaikille toimintaamme tukeneille. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu vaatii jatkuvaa kehittämistä ja koulutusta sekä hyvää yhteistyötä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Tässä historiassa on pyritty käymään asioita läpi hyvin lyhyesti, joten joitain tärkeitä asioita tai henkilöitä on saattanut jäädä mainitsematta, mutta nekin asiat löytyvät arkistojen kätköissä arvokkaasti vanhenevista pöytäkirjoista ja muistiosta. Haluamme julkituoda kiitoksemme kaikille perustajajäsenille, taustahenkilöille ja yhteisöille, jotka ovat myötävaikuttaneet yhdistyksemme toimintaan. Historiikkitoimikunta |